Siis... Ei oo pitkään aikaan ollu tämmöstä fiilistä. Et oikeesti kaikki tunteet vaan pursuu ulos ja sekin, että näin monta tunnetta kerralla... Ekaksi mulle jäi Animeconin jälkeen helvetin iso ärsytys koska näin exäni siellä ja sillä ja sen nykysellä naisella ei näyttänyt olevan parempaa tekemistä kun tuijottaa minua aina murhaavasti kun minut näkivät, yritin ignoorata mutta vaikeaksi se käy kun ne siinä sen yli 5 min välillä tuijotteli... Tokaksi mulla on aivan suunnattoman hirveä läheisyydenkaipuu, mulla vaan on niin helvetin ikävä kaikkia ihania ihmisiä ja on niin helvetin tyhjä olo... Tässä pitäisi vielä 2 viikkoa odottaa ennen kun muuton saa tehtyä ja se saa mun pasmat ihan sekasin. Mitä mä teen 2 viikkoa? Sen tiedän, että yritän mahdollisimman paljon nähdä kavereita joita en sitten pysty niin helposti nähdä kun muutan. Mutta sen lisäksi olen ihan, että pyörittelenkö tässä peukaloita 2 viikkoa.. Kyllähän sitä pakatakkin pitäisi mutta en minä sitä näin aikaisin halua aloittaa kun ei ole ees loppujen lopuksi niin paljoa tavaraa jota pitää pakata.
Kolmanneksi vaikka tää nyt liittyy aika paljon tohon kakkoseen, haluan poikaystäväni luo. Keksikää joku nyt miten teleportataan. Mua vaan ahdistaa jostain syystä olla täällä ja haluan vain poikaystäväni syliin rauhoittumaan, että saisin hetken mielenrauhan. Vaikka mulla ei pitäisi olla mitään mikä vaivaisi, kuitenkin kaikki vaivaa kerralla. Perkele kuinka paska fiilis. Animeconikaan ei ollut mikään paras mutta hyvä coni kiitos tiettyjen ihmisten jotka jaksoivat olla minun seuranani vaikka en varmaan parhainta seuraa koko ajan ollut. Conista ei jäänyt erityisemmin mitään jälkifiiliksiä koska se oli aika neutraali kuten tossa äsken sanoin. Ropeconia odotan innolla ja olen onnellinen siitä ettei minun tarvitse matkustaa Espoota pidemmälle, että sinne pääsen. En jaksa enään matkustaa, ihan oikeasti. Tää jatkuva matkustus on imeny kaikki mun voimat. On se matkustaminen ihan kivaa mutta ei sitä joka viikko kestä...
Ja tässäkin sen sanon, en tiedä ketkä teistä välittää musta millä tasolla. Mutta jos teillä on edes pienesti kiinnostusta mua kohtaan niin mulle voi toki soittaa ja pyytää, että voitaisiin nähdä ennen muuttoa. Koska, mä en varmaan ole stadissa paljon ollenkaan ton kahden viikon jälkeen. Mä en aio matkustella Lahdesta Helsinkiin ihan vain stadihengauksen takia. Ja varmaan monet teistä ajattelee nyt, että "No miks toi ei soita mulle ihan ite ja pyydä näkeen" No ehkä juuri sen takia koska haluan kuulla sen teiltä, että oikeasti haluatte mut nähdä ennen muuttoa, ei se yks soitto niin iso homma ole.
Ja te paskanpuhujat jotka uskotte muiden huhuja musta, niin haistakaa vittu ja kuolkaa koloon (: Jos oikeasti teillä ei ole parempaa tekemistä kuin uskoa sitä mitä muut puhuvat minusta ettekä voi nostaa persettänne ja tulla itse kysymään minulta asiasta, olette aika paskoja ihmisiä. Ja mä kunnioitan myös sitä, että jos joku musta teille paskaa puhuu niin kertoisitte sen kans mulle. Mä vihaan aivan suunnattomasti selän takana paskaa puhuvia. Tää blogmerkintä on nyt vähän mennyt asiasta toiseen, mutta eihän se varmaan haittaa?
Ajattelin tässä kyselläkkin, että onko teillä minkälaisia kokemuksia esim. paskanpuhujista ja tämmösestä fiiliksestä mikä mulla on? Olisi ihan kiva juttu jos pistäisitte kommenttia niin saisi vähän muidenkin näkemyksiä esille (:
Miki kuittaa ja kiittää!~
maanantai 16. heinäkuuta 2012
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Hienoja uutisia!
Kirjoittelen tässä puhelimella vähän blogia. Sen verran päivittelyä, että kuun lopussa muutto ja sain työpaikan! Kävin vain perjantaina haastattelussa ja heti samana päivänä nappasin sen työpaikan! Hyvää viikonloppua kaikille!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Pitkästä aikaa!
Minulla on vähän jäänyt tämä blogin kirjoittaminen, pahoittelen sitä.
Ei vaan ole ollut inspiraatiota kirjoittaa mitään.
Minulle on tapahtunut vaikka mitä tässä sillä välin kun en ole kirjoittanut blogia.
Sain tietää etten päässyt opiskelemaan, ei vituta koska tämä on win-win situation. Koska en päässyt opiskelemaan aion muuttaa Lahteen ja mennä töihin. Minulle selvisi myös ketkä oikeasti ovat ystäviäni ja ketkä eivät ole, jos ette kestä seuraani, sanokaa se suoraan, älkää puhuko siitä selkäni takana. Ja joskus voisitte myös vähän miettiä mitä sanotte, se ei ehkä teistä tunnu pahalta sanoa sitä ja ette sillä hetkellä huomaa , että satutitte toista... Mutta toisiin se sattuu ja joskus tosi paljon. Juuri tämän takia masennuin aivan kamalasti yhdessä vaiheessa ja istuin vain kotona yksin ja esitin ja uskottelin itselleni, että kaikki on hyvin. Ehkä olen itsepäinen, mutta minulla on syyni siihen! Ensin sinulla on parasystävä, esittelet parhaan ystäväsi toiselle ystävällesi ja jäät kolmanneksi pyöräksi, ystäväsi eivät välitä vaikka jäät ulkopuolelle. He eivät edes tee mitään sen eteen, että sinulla olisi hyvä olla, he eivät pyydä sinua mukaan vaan lähtevät kaikkien muiden kanssa jonnekkin ja pitävät hauskaa. Tämä tunne minulla oli viimeksi Norjassa joka oli aivan helvettiä ja tuntuu että nyt se alkaa taas! Mutta... Kun sain mietittyä asiaa kunnolla aloin miettimään "Ketkä ovat oikeasti minun ystäviäni, ketkä haluavat oikeasti olla kanssani, eikä käytä minua vain korvaajana". Jos te tietyt ihmiset satutte tunnistamaan itsenne tästä tekstistä niin turhaan tuutte mulle vinkumaan, oppikaa virheistänne! Eikö sitä jo pienenä opetettu, että "Kaikkien kanssa tullaan toimeen ja leikitään". Väitätte olevanne ystäviäni ja olen teidät jopa laskenut parhaimmiksi ystäviksini ja kohtelette minua kuin roskaa!
-Mikin ragetus over-
~Miki
Ei vaan ole ollut inspiraatiota kirjoittaa mitään.
Minulle on tapahtunut vaikka mitä tässä sillä välin kun en ole kirjoittanut blogia.
Sain tietää etten päässyt opiskelemaan, ei vituta koska tämä on win-win situation. Koska en päässyt opiskelemaan aion muuttaa Lahteen ja mennä töihin. Minulle selvisi myös ketkä oikeasti ovat ystäviäni ja ketkä eivät ole, jos ette kestä seuraani, sanokaa se suoraan, älkää puhuko siitä selkäni takana. Ja joskus voisitte myös vähän miettiä mitä sanotte, se ei ehkä teistä tunnu pahalta sanoa sitä ja ette sillä hetkellä huomaa , että satutitte toista... Mutta toisiin se sattuu ja joskus tosi paljon. Juuri tämän takia masennuin aivan kamalasti yhdessä vaiheessa ja istuin vain kotona yksin ja esitin ja uskottelin itselleni, että kaikki on hyvin. Ehkä olen itsepäinen, mutta minulla on syyni siihen! Ensin sinulla on parasystävä, esittelet parhaan ystäväsi toiselle ystävällesi ja jäät kolmanneksi pyöräksi, ystäväsi eivät välitä vaikka jäät ulkopuolelle. He eivät edes tee mitään sen eteen, että sinulla olisi hyvä olla, he eivät pyydä sinua mukaan vaan lähtevät kaikkien muiden kanssa jonnekkin ja pitävät hauskaa. Tämä tunne minulla oli viimeksi Norjassa joka oli aivan helvettiä ja tuntuu että nyt se alkaa taas! Mutta... Kun sain mietittyä asiaa kunnolla aloin miettimään "Ketkä ovat oikeasti minun ystäviäni, ketkä haluavat oikeasti olla kanssani, eikä käytä minua vain korvaajana". Jos te tietyt ihmiset satutte tunnistamaan itsenne tästä tekstistä niin turhaan tuutte mulle vinkumaan, oppikaa virheistänne! Eikö sitä jo pienenä opetettu, että "Kaikkien kanssa tullaan toimeen ja leikitään". Väitätte olevanne ystäviäni ja olen teidät jopa laskenut parhaimmiksi ystäviksini ja kohtelette minua kuin roskaa!
-Mikin ragetus over-
~Miki
lauantai 12. toukokuuta 2012
Pientä Päivittelyä
Ei tässä lähiaikoina mitään hirveen kiinnostavaa ole tapahtunut... Mutta on pari juttua kuiteskin (: Pääsin Desuconiin töihin! Monen yrityksen jälkeen vihdoinkin onnistuin siihenkin coniin pääsemään ^^ Nyt tähän mennessä on tiedossa 2 duunipaikkaa kesäksi Animecon ja Desucon :3 Odottelen hyvin innolla desua~ Alkaa vähän stressaamaan toi keskiviikko, eihän se pääsykoe mikään "vaikea" ole loppujen lopuksi kun ei siinä tarvitse muutakun puhua itsestään ja sitten tehä joku psykologin testi... Kuiteskin mietityttää.. Mutta kyl mä aion sinne päästä! Tai ainakin yritän... Eilenä soitteli yks kaveri jonka olen tuntenut monta vuotta, mutta en ole hänen kanssaan viimeseen puoleen vuoteen oikeen puhunut mitään, pari sanaa vaihdettiin frostbitessä. Hän kyseli kuulumisia ja keskusteltiin kaikesta mitä on tapahtunut sinä aikana kun ei olla oltu yhteydessä. Hän kertoi aikovansa muuttaa uuteen kämppään ja kyseli mua kämppikseks, mietin kyllä siinä että täähän kuulostaa hienolta idealta ja kaikkea. Mutta, en ole varma oonko vielä valmis muuttamaan pois kotoa, aion kuitenkin käydä ensi viikolla ainakin Kelassa kysymässä, että mitä tukia mun on mahdollisuus saada JOS muutan pois kotoa. Olenhan mä jo kerran asunu tavallaan omassa kämpässä, mutta siellä ei tarvinnu miettiä muuta kun ruokaa kun vuokraa ei tarvinut maksaa eikä muitakaan laskuja, joten aika eri tilanne kun mitä tästä tulis. Tää kämppä luultavasti sijaitsis jossain Espoossa, ehkä Leppävaarassa, jos pääsen Malmille kouluun pitäisi ostaa aina seutulippu, johon nyt kuiteskin varmaan sais tukea nimeltä opintotuki, tai ainakin näin luulisin. Mutta siinä on sekin, että sitten olis kuitenkin suht. kaukana perhe ja muutenkin vähän kaikki... Pitää nyt pohtia tätä oikeen kunnolla ja miettiä mitä tekis.
Eipä tässä sen lisäks paljoa muuta, mun yksi erittäin hyvä kaveri tulee (ainakin näillä näkymin) meille viikonlopuksi ja oon tosi innoissani siitä *w* Nyt varmaan otan pienen hetken itselleni ja vaan rauhotun ja katon leffoja. Pureskelen sitten huomenna tarkemmin näitä juttuja (:
Hyvää viikonloppua kaikille!
Muistakaa huomenna onnitella kaikkia äitejä!
~Miki
Eipä tässä sen lisäks paljoa muuta, mun yksi erittäin hyvä kaveri tulee (ainakin näillä näkymin) meille viikonlopuksi ja oon tosi innoissani siitä *w* Nyt varmaan otan pienen hetken itselleni ja vaan rauhotun ja katon leffoja. Pureskelen sitten huomenna tarkemmin näitä juttuja (:
Hyvää viikonloppua kaikille!
Muistakaa huomenna onnitella kaikkia äitejä!
~Miki
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Musta Taustatietoja / Info About Me (8
Ekassa postauksessani tosiaan lupasin antaa itsestäni taustatietoja. Olen 16 vuotias ja asun Helsingissä. Olen asunut myös 5 vuotta norjassa. Aloitetaan nyt ihan alusta. En muista tarha ajoistani paljoa mitään. Kun pääsin ekalle luokalle sain aika nopeasti kavereita mutta ekan luokan puolessavälissä sain tietää että muutamme norjaan kun olen käynyt ekan luokan loppuun. Ja syy meidän muuttoomme oli, että norjassa oli pula sairaanhoitajista ja äitini on sairaanhoitaja, hän sai n.tuplasti tai jopa triplasti enemmän palkkaa norjassa kun suomessa. Kun tulin norjaan minun oli vaikea sopeutua, kun enhän minä norjan kieltä osannut.
Opin kuitenkin kielen aika nopeasti. Ensimmäinen kouluni oli Klevstrandin koulu, olin siellä vajaan vuoden sitten muutimme Grønliin jossa kävin Grønlin koulua myös vajaan vuoden ja sitten muutimme taas, tällä kertaa ostimme omistusasunnon Stridsklevistä. En ehtinyt 2 ekan vuoden aikana saada hirveästi kavereita, kun muutin niin paljon. Mutta sain kyllä yhden kaverin, joka on yhäkin 8 vuoden jälkeen minun parasystäväni. Kun aloitin Stridsklevin koulussa minua kiusattiin suuremmaksi osaksi koska en osannut puhua norjaa täydellisesti ja muutenkin en ollut vielä tottunut asumaan siellä.
Kiusaaminen meni loppujen lopuksi siihen että minua hakattiin, haukuttiin ja kaikin muin tavoin pahoinpideltiin joka päivä, koska olin erilainen. Oli minun luokallani muitakin ulkomalaisia, mutta he olivat asuneet norjassa koko ikänsä joten luokkalaisilleni hekin olivat ihan normaaleja norjalaisia. Olin niin onnellinen kun päätimme muuttaa takaisin suomeen, itkin ilosta. En saanut sen 5 vuoden aikana hirveästi sosiaalista kanssakäymistä, joten se oli minulle aika uutta kun menin 6.luokalle suomessa ja kaikki halusivat tutustua minuun. Olin ihan äimänä, että mitä tämä on. Minua kiusattiin myös suomessa, 6-7 luokan ajan kun asuin Masalassa. Minulla oli silloin identiteetti ongelma ja kärsin vakavasta masennuksesta norjan takia. Kun pääsin seiskalta muutimme Helsinkiin, Kannelmäkeen, olin hyvin masentunut tähän aikaan kun tuntui ettei mikään riittänyt.
Yritin itsemurhaa, mutta tässähän minä olen, joten epäonnistuin. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä etten onnistunut! En enään ikinä tee mitään niin tyhmää! Olin masalassa tutustunut erääseen henkilöön joka sanoi minulle että minun kannattaisi tulla hänen kanssaan Meilahden Yläasteelle, joten minä menin... Koska oli mukava edes tietää yksi ihminen täysin uudesta koulusta. Minut pistettiin eka ruotsinkieliselle luokalle norjan kielen taitoni takia, en yhtään nauttinut siitä luokasta. Tämä koko luokka eli aivan eri maailmassa kun minä, kestin sitä luokkaa n.puoli vuotta sitten päätin yrittää päästä kuvataideluokalle. Ja pääsinkin, siellä minä vietin parhaimmat lukuvuoteni ikinä. Tämä luokka oli täynnä ihania ihmisiä ja meidän luokanvalvojamme oli aivan ihana ihminen.
Minua ei Meilahdessa kiusattu ja siitä olin hirveän onnellinen ja itsevarmuuteni kasvoi kasvamistaan. Ysi luokalta lähteminen oli aivan kamalaa, oisin oikeasti voinut vain jäädä sinne koululle, niin ihana paikka se oli. Käyn siellä nykyäänkin ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa moikkaamassa ihmisiä. En kylläkään päässyt ysi luokalta mitenkään parhain arvosanoin, mutta on se 6,4 keskiarvokin jotain! Minulla oli Meilahdessakin ongelmia käydä koulua masennukseni takia, vaikka minua ei siellä kiusattukkaan. Aloin ysi luokan jälkeen opiskelemaan Käpylän Heltechissä, ammattistartilla. Kyllästyin siihen hommaan aika nopeasti koska siellä ei oikeasti oppinut mitään. Kävin sitten Töölön Yhteiskoulun Aikuislukiota, minulle pakkaantui liikaa stressiä joten senkin jouduin lopettamaan. Nyt olen n.puoli vuotta ollut tekemättä oikeastaan mitään. Olen vain käynyt salilla,coneissa, nähnyt kavereita ja datannut. Mutta enpä ole kuiteskaan laiskistunut. Minulla on 16.5 pääsykoe Malmin Hesoteen, vaikka en sinne tavallaan halunnut mutta tällä hetkellä ihan mikä vaan opiskelupaikka kelpaa!
Jos teillä on jotain kysymyksiä niin kysykää ihmeessä, ihan mistä vaan!
In my first post I promised y'all that I'll give you information about me. I'm 16 years old and I live in Helsinki. I've also lived 5 years in Norway. So let's start from the beginning. I don't really remember much from the time when I was in kindergarten. When I started 1st grade I got friends quite fast, but in the middle of 1st grade I was told that we're moving to Norway when I've finished 1st grade. And the reason to us moving was that they needed nurses in Norway and my mum's a nurse. She got like double or triple more salary in Norway that she got in Finland.
When I got to Norway, I had a hard time fitting in because well I couldn't speak Norwegian. I learned the language quite fast. My first school was Klevstrand school, I was there for about a year, then we moved to Grønli and I was in Grønli school for about a year too. Then we moved AGAIN, this time we bought a owner-occupied flat from Stridsklev. In the first 2 years I really didn't get many friends because I moved so much. But I did get one friend, who is still my best friend after 8 years. When I started going to Stridsklev school I got bullied most of the time because I couldn't speak Norwegian so well and I hadn't got used to living there.
The bullying went to me getting beat up, called horrible names and I got hurt in every single way possible everyday, because I was different. My class had many other foreigners, but they had been living all their lives in Norway, so they were practically Norwegian to everyone else. I was so happy when we decided to move back to Finland, I cried because I was so happy. I didn't get much social interaction in the 5 years I was in Norway, so it was pretty new to me when I went to 6th grade in Finland and EVERYONE wanted to be my friend. I was shocked, and I just thought to myself, what is this? In Finland I was bullied too when I went to 6-7th grade when I lived in Masala. I was having an identity problem at the time and I was suffering from severe depression because of Norway. When I finished 7th grade we moved to Helsinki, Kannelmäki, I was really depressed at the time because it felt like nothing was enough.
I tried to kill myself, but here I am, so I failed. And I'm very happy that I did fail! I'll never do anything as stupid as that! I had gotten to know a friend in Masala who told me that I should go with her to Meilahti secondary school, and I did... It was nice to know at least one person from a whole new school. At first they put me in a class where they teach in Swedish, the reason to that was of course that I can speak Norwegian, I didn't like this class at all. This whole class lived in a completely different world than me, I put up with it for about a half year, then I devide to try to get to an art focused class. And I did, there I spent the best semesters of my life. This class was full of wonderful people and our teacher was a wonderful person too.
I wasn't bullied in Meilahti and I was really happy about that and my self confidence grew more and more. Graduating from that school was horrible, I actually could have just stayed there, that's how a wonderful place it was. I still go there at least one or two times a month, to say Hi to people. I graduate with very good grades, but and 6,4 average is better than nothing! In Meilahti I had problems going to school too because of my depression even tho I wasn't bullied there. After I graduated I started studying at Heltech Käpylä in a "Jobstart" class. I got bored of that quite quick, because they didn't teach you anything. Then I went to Töölös Coed Adult Highschool, I got too much stress on me at that time so I had to quit. Now I've been like a half year without doing much anything. I've just gone to the gym, to conventions, meeting friends and sat on the computer. But I haven't got lazy. I have an entrance exam next weeks Wednesday to Malmis Hesote, I kinda didn't wanna go there but any place to study is OK at the moment, so that'll do!
If you have any questions, just ask, anything!
~Miki
Opin kuitenkin kielen aika nopeasti. Ensimmäinen kouluni oli Klevstrandin koulu, olin siellä vajaan vuoden sitten muutimme Grønliin jossa kävin Grønlin koulua myös vajaan vuoden ja sitten muutimme taas, tällä kertaa ostimme omistusasunnon Stridsklevistä. En ehtinyt 2 ekan vuoden aikana saada hirveästi kavereita, kun muutin niin paljon. Mutta sain kyllä yhden kaverin, joka on yhäkin 8 vuoden jälkeen minun parasystäväni. Kun aloitin Stridsklevin koulussa minua kiusattiin suuremmaksi osaksi koska en osannut puhua norjaa täydellisesti ja muutenkin en ollut vielä tottunut asumaan siellä.
Kiusaaminen meni loppujen lopuksi siihen että minua hakattiin, haukuttiin ja kaikin muin tavoin pahoinpideltiin joka päivä, koska olin erilainen. Oli minun luokallani muitakin ulkomalaisia, mutta he olivat asuneet norjassa koko ikänsä joten luokkalaisilleni hekin olivat ihan normaaleja norjalaisia. Olin niin onnellinen kun päätimme muuttaa takaisin suomeen, itkin ilosta. En saanut sen 5 vuoden aikana hirveästi sosiaalista kanssakäymistä, joten se oli minulle aika uutta kun menin 6.luokalle suomessa ja kaikki halusivat tutustua minuun. Olin ihan äimänä, että mitä tämä on. Minua kiusattiin myös suomessa, 6-7 luokan ajan kun asuin Masalassa. Minulla oli silloin identiteetti ongelma ja kärsin vakavasta masennuksesta norjan takia. Kun pääsin seiskalta muutimme Helsinkiin, Kannelmäkeen, olin hyvin masentunut tähän aikaan kun tuntui ettei mikään riittänyt.
Yritin itsemurhaa, mutta tässähän minä olen, joten epäonnistuin. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä etten onnistunut! En enään ikinä tee mitään niin tyhmää! Olin masalassa tutustunut erääseen henkilöön joka sanoi minulle että minun kannattaisi tulla hänen kanssaan Meilahden Yläasteelle, joten minä menin... Koska oli mukava edes tietää yksi ihminen täysin uudesta koulusta. Minut pistettiin eka ruotsinkieliselle luokalle norjan kielen taitoni takia, en yhtään nauttinut siitä luokasta. Tämä koko luokka eli aivan eri maailmassa kun minä, kestin sitä luokkaa n.puoli vuotta sitten päätin yrittää päästä kuvataideluokalle. Ja pääsinkin, siellä minä vietin parhaimmat lukuvuoteni ikinä. Tämä luokka oli täynnä ihania ihmisiä ja meidän luokanvalvojamme oli aivan ihana ihminen.
Minua ei Meilahdessa kiusattu ja siitä olin hirveän onnellinen ja itsevarmuuteni kasvoi kasvamistaan. Ysi luokalta lähteminen oli aivan kamalaa, oisin oikeasti voinut vain jäädä sinne koululle, niin ihana paikka se oli. Käyn siellä nykyäänkin ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa moikkaamassa ihmisiä. En kylläkään päässyt ysi luokalta mitenkään parhain arvosanoin, mutta on se 6,4 keskiarvokin jotain! Minulla oli Meilahdessakin ongelmia käydä koulua masennukseni takia, vaikka minua ei siellä kiusattukkaan. Aloin ysi luokan jälkeen opiskelemaan Käpylän Heltechissä, ammattistartilla. Kyllästyin siihen hommaan aika nopeasti koska siellä ei oikeasti oppinut mitään. Kävin sitten Töölön Yhteiskoulun Aikuislukiota, minulle pakkaantui liikaa stressiä joten senkin jouduin lopettamaan. Nyt olen n.puoli vuotta ollut tekemättä oikeastaan mitään. Olen vain käynyt salilla,coneissa, nähnyt kavereita ja datannut. Mutta enpä ole kuiteskaan laiskistunut. Minulla on 16.5 pääsykoe Malmin Hesoteen, vaikka en sinne tavallaan halunnut mutta tällä hetkellä ihan mikä vaan opiskelupaikka kelpaa!
Jos teillä on jotain kysymyksiä niin kysykää ihmeessä, ihan mistä vaan!
In my first post I promised y'all that I'll give you information about me. I'm 16 years old and I live in Helsinki. I've also lived 5 years in Norway. So let's start from the beginning. I don't really remember much from the time when I was in kindergarten. When I started 1st grade I got friends quite fast, but in the middle of 1st grade I was told that we're moving to Norway when I've finished 1st grade. And the reason to us moving was that they needed nurses in Norway and my mum's a nurse. She got like double or triple more salary in Norway that she got in Finland.
When I got to Norway, I had a hard time fitting in because well I couldn't speak Norwegian. I learned the language quite fast. My first school was Klevstrand school, I was there for about a year, then we moved to Grønli and I was in Grønli school for about a year too. Then we moved AGAIN, this time we bought a owner-occupied flat from Stridsklev. In the first 2 years I really didn't get many friends because I moved so much. But I did get one friend, who is still my best friend after 8 years. When I started going to Stridsklev school I got bullied most of the time because I couldn't speak Norwegian so well and I hadn't got used to living there.
The bullying went to me getting beat up, called horrible names and I got hurt in every single way possible everyday, because I was different. My class had many other foreigners, but they had been living all their lives in Norway, so they were practically Norwegian to everyone else. I was so happy when we decided to move back to Finland, I cried because I was so happy. I didn't get much social interaction in the 5 years I was in Norway, so it was pretty new to me when I went to 6th grade in Finland and EVERYONE wanted to be my friend. I was shocked, and I just thought to myself, what is this? In Finland I was bullied too when I went to 6-7th grade when I lived in Masala. I was having an identity problem at the time and I was suffering from severe depression because of Norway. When I finished 7th grade we moved to Helsinki, Kannelmäki, I was really depressed at the time because it felt like nothing was enough.
I tried to kill myself, but here I am, so I failed. And I'm very happy that I did fail! I'll never do anything as stupid as that! I had gotten to know a friend in Masala who told me that I should go with her to Meilahti secondary school, and I did... It was nice to know at least one person from a whole new school. At first they put me in a class where they teach in Swedish, the reason to that was of course that I can speak Norwegian, I didn't like this class at all. This whole class lived in a completely different world than me, I put up with it for about a half year, then I devide to try to get to an art focused class. And I did, there I spent the best semesters of my life. This class was full of wonderful people and our teacher was a wonderful person too.
I wasn't bullied in Meilahti and I was really happy about that and my self confidence grew more and more. Graduating from that school was horrible, I actually could have just stayed there, that's how a wonderful place it was. I still go there at least one or two times a month, to say Hi to people. I graduate with very good grades, but and 6,4 average is better than nothing! In Meilahti I had problems going to school too because of my depression even tho I wasn't bullied there. After I graduated I started studying at Heltech Käpylä in a "Jobstart" class. I got bored of that quite quick, because they didn't teach you anything. Then I went to Töölös Coed Adult Highschool, I got too much stress on me at that time so I had to quit. Now I've been like a half year without doing much anything. I've just gone to the gym, to conventions, meeting friends and sat on the computer. But I haven't got lazy. I have an entrance exam next weeks Wednesday to Malmis Hesote, I kinda didn't wanna go there but any place to study is OK at the moment, so that'll do!
If you have any questions, just ask, anything!
~Miki
Minä feilasin / I failed :l
No huomasinpa tänään että olin kokonaan eilen unohtanut laittaa lukijaboksin tähän blogiin... Anteeksi kaikille mahdollisille lukijoille jotka oisivat halunneet alottaa lukemaan blogiani, mutta ei ole liian myöhäistä! Lukijaboksi on nyt tuossa oikealla ylhäällä, sinne vaan napsuttelemaan!
Well today I noticed that yesterday I completely forgot to add the readersbox on this blog... Sorry for everyone who would've wanted to be my readers, but it's not too late! The readersbox is now there on the upper right, go there and click click click!
~Miki
Well today I noticed that yesterday I completely forgot to add the readersbox on this blog... Sorry for everyone who would've wanted to be my readers, but it's not too late! The readersbox is now there on the upper right, go there and click click click!
~Miki
tiistai 8. toukokuuta 2012
Terveppä terve kaikille!~ / Hello thar everyone!~
Kirjottelenpa tänne vaikka mulla ei lukijoita vielä ole. Ajattelin aloittaa bloggaamisen uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Semmoinen olo tällä hetkellä että haluan jakaa teidän kanssa mitä päässäni liikkuu ja mitä ympärilläni tapahtuu. Tänään oivalsin kuinka tärkeitä minun ystäväni ovat minulle. En kestäisi elämää ilman heitä, ei silloin elämässä olisi mitään tarkoitusta. Itkin myös ja ahdistuin kun aloin pelkämään, että entä jos ystäväni eivät pysykkään vierelläni. En itse koe itseäni mitenkään kiinnostavaksi tai hauskaksi ihmiseksi, olen tosi rasittava aina sillon tällöin ja se ärsyttää minua hyvin paljon. En aina käyttäydy kuin minun kuuluisi, mutta kuka muka käyttäytyy täydellisesti 24/7, olet aivoton ihminen jos teet niin. Minä kuitenkin kunnioitan ystäviäni ja rakastan heitä. Pyrin aina piristämään heitä parhaani mukaan ja saamaan heidän olonsa hyväksi kaikin tavoin. Pienempänä minulla ei ollut hirveästi kavereita, kun pääsin 8.luokalle aloin saamaan kavereita, vähän liikaakin. Se oli minulle tosi outoa, en osannut yhtään sopeutua tilanteeseen ja tein useimmiten kaiken väärin. En osannut käyttäytyä sosiaalisesti oikein, satutin tahtomattani ihmisiä kun en ymmärtänyt tilanteita kunnolla. En tiennyt mitä tarkoitti kavereihin tutustuminen, heidän tukeminen ja kaikki muut mitä pitää kavereille tehdä. Se oli minulle aivan uutta. Sopeudun 9.luokalla suhteellisen hyvin ja aloin saamaan enemmän parempia kavereita. Vasta vähän aikaa sitten löysin semmosia ihmisiä joiden seurasta nautin vaikka olisin heidän kanssaan 24/7, kun eihän kaikkia ihmisiä kestä joka päivä. Nämä ihmiset ovat lyhyessä ajassa tulleet minulle hyvin tärkeiksi ja eniten pelkään heidän menettämistään. He ovat minulle kun perhettä.
I don't have any readers yet, but I'll be writing here anyways. I thought that I'd start blogging again after many years. I just feel that way at the moment that I want to share with all of you, what goes on in my head and what's happening around me. Today I understood how important my friends are to me. I couldn't continue living without them, there would be no point in life without them. I also cried and got anxious because I started to fear, that what if my friends won't stay by my side. I don't see myself as a very interesting or funny person, I'm really a frustrating person now and then and it annoys the heck out of me. I don't always act like I should, but who does act perfectly 24/7? You are a brainless human being if you do that. But I still respect my friends and I love them. I always try my best to cheer them up and make them feel good in every single way possible. When I was small, I really didn't have much friends. When I got into the 8th grade I started getting friends, a little too much friends. That was really weird for me, I didn't know how to deal with the situation and I usually did everything wrong. I didn't know how to act in social situations, I hurt my friends without knowing it because I couldn't understand the situations. I didn't know what it meant to get to know your friends, be there for them and everything else you're supposed to do to your friends. It was a completely new thing for me. In 9th grade I started to understand the stuff quite well, I started getting better friends. Just a little while ago did I find the kind of people who's company I enjoy so much that I could be with them 24/7, I know everyone can't get along with everyone that much. These people have gotten really important to me in a short while, and the thing that I fear the most is losing them. They are like family to me.
Seuraava bloggaukseni sisältää minusta paljon taustatietoa.
My next blog entry will contain information about me.
~Miki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)