Musta Taustatietoja / Info About Me (8

Ekassa postauksessani tosiaan lupasin antaa itsestäni taustatietoja. Olen 16 vuotias ja asun Helsingissä. Olen asunut myös 5 vuotta norjassa. Aloitetaan nyt ihan alusta. En muista tarha ajoistani paljoa mitään. Kun pääsin ekalle luokalle sain aika nopeasti kavereita mutta ekan luokan puolessavälissä sain tietää että muutamme norjaan kun olen käynyt ekan luokan loppuun. Ja syy meidän muuttoomme oli, että norjassa oli pula sairaanhoitajista ja äitini on sairaanhoitaja, hän sai n.tuplasti tai jopa triplasti enemmän palkkaa norjassa kun suomessa. Kun tulin norjaan minun oli vaikea sopeutua, kun enhän minä norjan kieltä osannut.

Opin kuitenkin kielen aika nopeasti. Ensimmäinen kouluni oli Klevstrandin koulu, olin siellä vajaan vuoden sitten muutimme Grønliin jossa kävin Grønlin koulua myös vajaan vuoden ja sitten muutimme taas, tällä kertaa ostimme omistusasunnon Stridsklevistä. En ehtinyt 2 ekan vuoden aikana saada hirveästi kavereita, kun muutin niin paljon. Mutta sain kyllä yhden kaverin, joka on yhäkin 8 vuoden jälkeen minun parasystäväni. Kun aloitin Stridsklevin koulussa minua kiusattiin suuremmaksi osaksi koska en osannut puhua norjaa täydellisesti ja muutenkin en ollut vielä tottunut asumaan siellä.

Kiusaaminen meni loppujen lopuksi siihen että minua hakattiin, haukuttiin ja kaikin muin tavoin pahoinpideltiin joka päivä, koska olin erilainen. Oli minun luokallani muitakin ulkomalaisia, mutta he olivat asuneet norjassa koko ikänsä joten luokkalaisilleni hekin olivat ihan normaaleja norjalaisia. Olin niin onnellinen kun päätimme muuttaa takaisin suomeen, itkin ilosta. En saanut sen 5 vuoden aikana hirveästi sosiaalista kanssakäymistä, joten se oli minulle aika uutta kun menin 6.luokalle suomessa ja kaikki halusivat tutustua minuun. Olin ihan äimänä, että mitä tämä on. Minua kiusattiin myös suomessa, 6-7 luokan ajan kun asuin Masalassa. Minulla oli silloin identiteetti ongelma ja kärsin vakavasta masennuksesta norjan takia. Kun pääsin seiskalta muutimme Helsinkiin, Kannelmäkeen, olin hyvin masentunut tähän aikaan kun tuntui ettei mikään riittänyt.

Yritin itsemurhaa, mutta tässähän minä olen, joten epäonnistuin. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä etten onnistunut! En enään ikinä tee mitään niin tyhmää! Olin masalassa tutustunut erääseen henkilöön joka sanoi minulle että minun kannattaisi tulla hänen kanssaan Meilahden Yläasteelle, joten minä menin... Koska oli mukava edes tietää yksi ihminen täysin uudesta koulusta. Minut pistettiin eka ruotsinkieliselle luokalle norjan kielen taitoni takia, en yhtään nauttinut siitä luokasta. Tämä koko luokka eli aivan eri maailmassa kun minä, kestin sitä luokkaa n.puoli vuotta sitten päätin yrittää päästä kuvataideluokalle. Ja pääsinkin, siellä minä vietin parhaimmat lukuvuoteni ikinä. Tämä luokka oli täynnä ihania ihmisiä ja meidän luokanvalvojamme oli aivan ihana ihminen.

Minua ei Meilahdessa kiusattu ja siitä olin hirveän onnellinen ja itsevarmuuteni kasvoi kasvamistaan. Ysi luokalta lähteminen oli aivan kamalaa, oisin oikeasti voinut vain jäädä sinne koululle, niin ihana paikka se oli. Käyn siellä nykyäänkin ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa moikkaamassa ihmisiä. En kylläkään päässyt ysi luokalta mitenkään parhain arvosanoin, mutta on se 6,4 keskiarvokin jotain! Minulla oli Meilahdessakin ongelmia käydä koulua masennukseni takia, vaikka minua ei siellä kiusattukkaan. Aloin ysi luokan jälkeen opiskelemaan Käpylän Heltechissä, ammattistartilla. Kyllästyin siihen hommaan aika nopeasti koska siellä ei oikeasti oppinut mitään. Kävin sitten Töölön Yhteiskoulun Aikuislukiota, minulle pakkaantui liikaa stressiä joten senkin jouduin lopettamaan. Nyt olen n.puoli vuotta ollut tekemättä oikeastaan mitään. Olen vain käynyt salilla,coneissa, nähnyt kavereita ja datannut. Mutta enpä ole kuiteskaan laiskistunut. Minulla on 16.5 pääsykoe Malmin Hesoteen, vaikka en sinne tavallaan halunnut mutta tällä hetkellä ihan mikä vaan opiskelupaikka kelpaa! 

Jos teillä on jotain kysymyksiä niin kysykää ihmeessä, ihan mistä vaan!

In my first post I promised y'all that I'll give you information about me. I'm 16 years old and I live in Helsinki. I've also lived 5 years in Norway. So let's start from the beginning. I don't really remember much from the time when I was in kindergarten. When I started 1st grade I got friends quite fast, but in the middle of 1st grade I was told that we're moving to Norway when I've finished 1st grade. And the reason to us moving was that they needed nurses in Norway and my mum's a nurse. She got like double or triple more salary in Norway that she got in Finland.

When I got to Norway, I had a hard time fitting in because well I couldn't speak Norwegian. I learned the language quite fast. My first school was Klevstrand school, I was there for about a year, then we moved to Grønli and I was in Grønli school for about a year too. Then we moved AGAIN, this time we bought a owner-occupied flat from Stridsklev. In the first 2 years I really didn't get many friends because I moved so much. But I did get one friend, who is still my best friend after 8 years. When I started going to Stridsklev school I got bullied most of the time because I couldn't speak Norwegian so well and I hadn't got used to living there.

The bullying went to me getting beat up, called horrible names and I got hurt in every single way possible everyday, because I was different. My class had many other foreigners, but they had been living all their lives in Norway, so they were practically Norwegian to everyone else. I was so happy when we decided to move back to Finland, I cried because I was so happy. I didn't get much social interaction in the 5 years I was in Norway, so it was pretty new to me when I went to 6th grade in Finland and EVERYONE wanted to be my friend. I was shocked, and I just thought to myself, what is this? In Finland I was bullied too when I went to 6-7th grade when I lived in Masala. I was having an identity problem at the time and I was suffering from severe depression because of Norway. When I finished 7th grade we moved to Helsinki, Kannelmäki, I was really depressed at the time because it felt like nothing was enough.

I tried to kill myself, but here I am, so I failed. And I'm very happy that I did fail! I'll never do anything as stupid as that! I had gotten to know a friend in Masala who told me that I should go with her to Meilahti secondary school, and I did... It was nice to know at least one person from a whole new school. At first they put me in a class where they teach in Swedish, the reason to that was of course that I can speak Norwegian, I didn't like this class at all. This whole class lived in a completely different world than me, I put up with it for about a half year, then I devide to try to get to an art focused class. And I did, there I spent the best semesters of my life. This class was full of wonderful people and our teacher was a wonderful person too.

I wasn't bullied in Meilahti and I was really happy about that and my self confidence grew more and more. Graduating from that school was horrible, I actually could have just stayed there, that's how a wonderful place it was. I still go there at least one or two times a month, to say Hi to people. I graduate with very good grades, but and 6,4 average is better than nothing! In Meilahti I had problems going to school too because of my depression even tho I wasn't bullied there. After I graduated I started studying at Heltech Käpylä in a "Jobstart" class. I got bored of that quite quick, because they didn't teach you anything. Then I went to Töölös Coed Adult Highschool, I got too much stress on me at that time so I had to quit. Now I've been like a half year without doing much anything. I've just gone to the gym, to conventions, meeting friends and sat on the computer. But I haven't got lazy. I have an entrance exam next weeks Wednesday to Malmis Hesote, I kinda didn't wanna go there but any place to study is OK at the moment, so that'll do!

If you have any questions, just ask, anything!

~Miki