Terveppä terve kaikille!~ / Hello thar everyone!~

Kirjottelenpa tänne vaikka mulla ei lukijoita vielä ole. Ajattelin aloittaa bloggaamisen uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Semmoinen olo tällä hetkellä että haluan jakaa teidän kanssa mitä päässäni liikkuu ja mitä ympärilläni tapahtuu. Tänään oivalsin kuinka tärkeitä minun ystäväni ovat minulle. En kestäisi elämää ilman heitä, ei silloin elämässä olisi mitään tarkoitusta. Itkin myös ja ahdistuin kun aloin pelkämään, että entä jos ystäväni eivät pysykkään vierelläni. En itse koe itseäni mitenkään kiinnostavaksi tai hauskaksi ihmiseksi, olen tosi rasittava aina sillon tällöin ja se ärsyttää minua hyvin paljon. En aina käyttäydy kuin minun kuuluisi, mutta kuka muka käyttäytyy täydellisesti 24/7, olet aivoton ihminen jos teet niin. Minä kuitenkin kunnioitan ystäviäni ja rakastan heitä. Pyrin aina piristämään heitä parhaani mukaan ja saamaan heidän olonsa hyväksi kaikin tavoin. Pienempänä minulla ei ollut hirveästi kavereita, kun pääsin 8.luokalle aloin saamaan kavereita, vähän liikaakin. Se oli minulle tosi outoa, en osannut yhtään sopeutua tilanteeseen ja tein useimmiten kaiken väärin. En osannut käyttäytyä sosiaalisesti oikein, satutin tahtomattani ihmisiä kun en ymmärtänyt tilanteita kunnolla. En tiennyt mitä tarkoitti kavereihin tutustuminen, heidän tukeminen ja kaikki muut mitä pitää kavereille tehdä. Se oli minulle aivan uutta. Sopeudun 9.luokalla suhteellisen hyvin ja aloin saamaan enemmän parempia kavereita. Vasta vähän aikaa sitten löysin semmosia ihmisiä joiden seurasta nautin vaikka olisin heidän kanssaan 24/7, kun eihän kaikkia ihmisiä kestä joka päivä. Nämä ihmiset ovat lyhyessä ajassa tulleet minulle hyvin tärkeiksi ja eniten pelkään heidän menettämistään. He ovat minulle kun perhettä. 

I don't have any readers yet, but I'll be writing here anyways. I thought that I'd start blogging again after many years. I just feel that way at the moment that I want to share with all of you, what goes on in my head and what's happening around me. Today I understood how important my friends are to me. I couldn't continue living without them, there would be no point in life without them. I also cried and got anxious because I started to fear, that what if my friends won't stay by my side. I don't see myself as a very interesting or funny person, I'm really a frustrating person now and then and it annoys the heck out of me. I don't always act like I should, but who does act perfectly 24/7? You are a brainless human being if you do that. But I still respect my friends and I love them. I always try my best to cheer them up and make them feel good in every single way possible. When I was small, I really didn't have much friends. When I got into the 8th grade I started getting friends, a little too much friends. That was really weird for me, I didn't know how to deal with the situation and I usually did everything wrong. I didn't know how to act in social situations, I hurt my friends without knowing it because I couldn't understand the situations. I didn't know what it meant to get to know your friends, be there for them and everything else you're supposed to do to your friends. It was a completely new thing for me. In 9th grade I started to understand the stuff quite well, I started getting better friends. Just a little while ago did I find the kind of people who's company I enjoy so much that I could be with them 24/7, I know everyone can't get along with everyone that much. These people have gotten really important to me in a short while, and the thing that I fear the most is losing them. They are like family to me.

Seuraava bloggaukseni sisältää minusta paljon taustatietoa.
My next blog entry will contain information about me.
~Miki